Terkut ensiavusta ja vähän muutakin

Viime viikolla olin sairaalassa ensiavussa.  Ensiavusta olimme kuulleet toisilta opiskelijoilta aika hurjia juttuja, joten hieman jännitti. Ensimmäisenä päivänä olin töissä "dressing roomissa". Se oli semmoinen huone, jossa annettiin erilaisia injektioita, hoidettiin haavoja ja otettiin pissakokeita. Pääsin tekemään kaikkia näitä heti ensimmäisenä päivänä. Eräs mieshoitaja kysyi meiltä, kuinka kauan olemme opiskelleet. Kerroimme, että kolme vuotta. Sitten hän vain totesi, että meidän pitäisi osata toimia yksin ensiavussa. Tähän mennessä emme ole sairaalalla saaneet tehdä paljoa mitään. Yhtäkkiä meidän oletettiin osaavan lähes kaikki. Hoitajat olivat kuitenkin todella mukavia ja neuvoivat meitä kaikessa.

Täällä kaikilla ihmisillä on oma sairaalapassi, johon merkitään kaikki käynnyt lääkärillä, toimenpiteet, määräykset jne jne. Dressing roomiin tullessa katsoimme tästä passista, mitä lääkäri oli määrännyt tehtäväksi. Kaikki siis kirjoitetaan passiin käsin ja siinähän sitten oltiin, kun yritettiin saada selvää määräyksistä. Kuitenkin haluaisin olla varma, mitä potilaalle pistetään tai mitä nyt pitääkään tehdä. Osa sanoista on täysin vieraita, englanti ja etenkin lääkäreiden käsialat ja omat lyhenteet lisäsivät haastetta. Meitä neuvonut hoitaja kuitenkin lähti yhdessä vaiheessa tyynesti tauolle jätteäen minut ja Nooran työskentelemään ominemme. Onneksi lähistöllä oli kuitenkin aina joku, jolta pystyi neuvoa kysymään.

Seuraavina päivinä ja tällä viikolla olen ollut tavallaan siinä varsinaisessa ensiavussa. Siihen potilaat tulevat joko itse, ambulanssilla tai vaikka jonkun sukulaisen tuomana. Jokaiselta tulleelta potilaalta mitataan aluksi verenpaine, happisaturaatio, lämpö, verensokeri ja jos jotain vuotoja on niin hemoglobiini. Näitä mittauksia olen siinä päässyt tekemään. Sinänsä ei nyt mitenkään haastavaa hommaa, mutta mukavaa kun saa jotain tehdä niin aikakin menee nopeammin. Kaikkien mittausten tulokset kirjoitetaan siihen sairaalapassiin. Passiin kirjoitetaan myös historia eli mitä on tapahtunut että henkilö on päätynyt ensiapuun ja suunnitelma. Suunnitelma kuuluu aina: to see the doctor. Osa potilaista on todellisia hätätapauksia, mutta ne ketkä eivät ole joutuvat tietysti odottelemaan aikansa. Tai no, joutuvat hätätapauksetkin odottelemaan. Täällähän ei ole niin kiirus :)

Yhtenä päivänä ensiapuun tuli nainen, jota oli seeprakäärme sylkäissyt silmään ja suuhun. Tällä naisella oli tämä kyseinen käärme muovipussissa mukana! Kuolleena tietysti, naapuri oli tappanut. Se käärme oli siis jotenkin päässyt tämän naisen kotiin sisälle! Jos ite täällä jossain sisätiloissa törmään vastaavaan otukseen niin valahtaa kyllä jotain housuun saman tien. Mulle nämä koppakuoriaiset sun muut öttiäiset riittää vallan hyvin. Tai nekin on jo liikaa. Mutta kuitenkin minähän kiinnostuneena kääntelin tätä kuollutta käärmettä semmoisella pienellä puulastalla. Lääkäri oli sitä mieltä, että olen hullu ja tarvitsen oman reality shown. Ihmettelin miksi kaikki olivat niin kauhuissaan tästä kuolleesta käärmeestä.. Eikai ne kuolleena enää pure tai sylje? Vai? Harmi ettei ollut kameraa mukana..otin kyllä kuvan kännykällä, mutta eihän mulla ole siihen mitään piuhaa täällä että sais koneelle siirrettyä.

Samana päivänä eräs lääkäri huusi minulle "Elina tule katsomaan mitä tämän miehen selässä kasvaa!" Siis englanniksi tietysti. Mutta kuitenkin. No, sen miehen alaselässä oli valehtelematta melkein pään kokoinen kasvain. Semmoinen ihan hillitön möllykkä siis. Miten ihmeessä kukaan antaa tuommoisen asian kasvaa noin suureksi ennenkuin hakeutuu hoitoon?! Mies sitten passitettiin röntgen kuviin ja siitä sitten joskus leikkaukseen.

Viikko sitten maanantaina täältä meidän asumuksestamme kotiutu Silja, Katrina, Ingrid ja Erik. Jotenki on ollu vähän aution tuntusta ja aika hiljasta kun lähti kuitenkin kerralla useampi ihminen. Ruottin serkut ovat kuitenkin uhanneet tulla Silja Linella Suomeen saunomaan. Ruotsalaiset olivat muuten oikeasti todella ihmeissään siitä, kuinka yleistä on omistaa oma sauna. Ne kun kyseli asiasta ja kun kerrottiin että kaikkien meidän suomi tyttöjen vanhempien kodeissa on oma sauna, niin ruotsalaisilla tippu leuat lattiaan. Ite oon ainakin Ingridille luvannut lämmittää saunan Keravalla :)

Viime viikonloppuna täällä meidän guesthousella tapahtu semmonen surullinen juttu, että tämän talon työntekijä Thomas sai potkut. Thomas oli tuonut tänne yöllä muutaman kaverin ja jäi siitä kiinni. Tätä oli ilmeisesti tapahtunu aikasemminkin, niin nyt oli sit vika kerta. Tietysti sen ymmärtää, että Thomas rikko sääntöjä, mutta tuntu kuitenkin aika kurjalta. Meillä asukeilla on muutenkin ollut täällä aika paljon keskustelua siitä, kun meidän mielestä Thomasta kohdeltiin täällä tosi huonosti. Meille kuitenkin täällä on selitetty asiaa sillä, että täällä monissa taloissa on työntekijät eivätkä he kuulu perheeseen. Ja onhan se totta, että kun meillä Suomessa ei ole mitään "palvelijoita", niin tuntuu oudolta kun täällä yhtä ihmistä juoksutetaan. Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, ettei tämmöisen työntekijän hommiin kuulu hakea juosten kaupasta kaljaa talon ukoille. 

Hmm... Jotenki tuntuu, että täällä päivät kuluu hitaasti. Kuitenkin aika noin kokonaisuudessaan on mennyt aika nopeesti, alle kolmen viikon päästä oon takas Suomessa ja sillo on joulu! Ens viikonloppuna lähen Katin ja Lauran kanssa Swakopmundiin eli sinne rannikkokaupunkii missä hyppäsin lentokoneesta aiemmin. Vähänkö ois kivaa hypätä uudestaa, mutta ei se ihan ilmasta ollu, joten pitää jättää väliin.

Ja pari kuvatusta.

 Hieno sähkötolppa.

 Vähän maisemaa iltakävelyltä.