Jännän äärellä

Huomenna lähden Afrikkaan, Namibiaan. Viimeisen vuoden ajan tämä tuleva matka on enemmän ja vähemmän pyörinyt ajatuksissa. On ollut jotakin mitä odottaa, mutta kuitenkin ajatus Afrikkaan lähdöstä on tuntunut jotenkin abstraktilta. Onhan se sentään minulle jotain täysin uutta ja jännittävää. Aina on myös tullut ajateltua ”onhan siihen vielä aikaa…” Mutta yhtäkkiä lähtö onkin huomenna!

Tarkennuksena kaikille, jotka eivät tiedä mistä höpisen: Olen lähdössä Namibiaan, Windhoekiin kolmeksi kuukaudeksi suorittamaan kolme työharjoittelua pääkaupungin sairaalaan eli Katutura State Hospitaliin. Tarkoitukseni on tämän blogin välityksellä kertoa kuulumisia ja kaikkea matkaan liittyvää. Kuvia tulee varmasti myös lisäiltyä. Nyt sopii vain toivoa, että majapaikassamme on nettiyhteydet. Onneksi kuulemma nettikahviloita ainakin löytyy runsaasti.

 Opiskelen siis sairaanhoitajaksi ja valmistun ensi keväänä jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Vielä opiskelujen alussa en olisi ikinä uskonut jonakin päivänä lähteväni Namibiaan suorittamaan työharjoitteluja! Ja vielä muutama vuosi sitten en olisi ikinä uskonut edes opiskelevani sairaanhoitajaksi… Mutta ei siitä sen enempää, tällä tiellä ollaan ja niin on hyvä.

Yksin en sentään ole tähän seikkailuun lähdössä (seikkailulta tämä todellakin tuntuu) vaan matkaan lähden neljän ihanan opiskelijakollegan kanssa. Emma, Linda, Noora ja Hue. Tämän rytmiryhmän kesken selvitään koti-ikävästä ja kaikista mahdollisista (todennäköisistä) kömmähdyksistä, joita matkan aikana vastaan tulee.

Tällä hetkellä mielessä pyörii monia asioita. Päällimmäisenä on jännitys siitä, miten oikein selviän Namibialaisessa sairaalassa. En ole mikään kielitaituri ja englannilla pitäisi selvitä. Englantihan on Namibian virallinen kieli, mutta ei suinkaan puhutuin. Ymmärtääkseni afrikaans ja saksa ovat puhutuimmat kielet. Vaikka saksan kielen tunneilla istuin monet vuodet, on taitoni tämän kielen kanssa hyvin lähellä nollaa. Namibialainen sairaala sinänsä jo saattaa olla eksoottinen kokemus… Joitakin tarinoita olen kuullut, mutta kaikki ovat ehjänä tulleet takaisin. Kuulemma.  Käytännön taidot joutuvat varmasti koetukselle.

Matkan valmistelut pitäisi nyt olla kunnossa. Parasta olisi. On otettu ties mitä rokotteita ja pähkäilty malaria lääkityksen kanssa. Apteekkiin on kulutettu pieni omaisuus.Tuntuu, että kaikenmaailman muistettavia lippuja ja lappuja on liikaa ja varmasti unohdan jotakin. Onneksi meitä on matkassa viisi viisasta päätä, jotka tarvittaessa kumautamme yhteen.

Saattaa olla, että lennolla joutuu pahimpaan jännitykseen ottamaan pienen hömpsyn.

Elina