lauantai 29. syyskuuta 2012

Perillä!

Noniin, täällä ollaan! Matkustaminen oli melkoisen rankkaa, mutta perille päästiin. Välilaskumme olivat Lontoossa ja Johannesburgissa. Lontooseen laskeutuessamme bongasin Big Benin ja London eyen (iso maailmanpyörä)! Johannesburgista lensimme Windhoekiin South Africa Airwayssilla ja en ole ikinä kokenut niin pomppuista lähtöä ja laskua. Molemmat jatkolennot olivat myöhässä, mutta perille päästiin. Meinasi hiukan polvet alkaa tutista, kun meinattiin kämmätä viisumijuttujen kanssa, mutta selvisimme pienellä saarnalla ja vihaisilla katseilla virkailijoilta. 

Olimme kaikki todella väsyneitä vuorokauden matkustamisen jälkeen, joten uni tuli helposti. Vaikka olimme jo kuulleet tarinoita purevista hämähäkeistä. Meinasi myös tulla tippa silmään, kun löysin matkalaukustani pehmolelu norsun. Norsun kaulassa oli lappu, jossa äiti-norsu ja isä-norsu toivottavat pikku-norsulle (minulle) hyvää matkaa. Kiitos vain äiti :)

Hostellimme pitäjät olivat meitä vastassa lentokentällä. Matkalla kämpille näimme apinoita! Olivat hirmu suloisia. Vastassa oli myös pieni maastopalo. Maa on kuulemma niin kuivaa että syttyy helposti.
Täällä samassa paikassa asuu suomalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia. Suomalaiset tytöt ovat tosi kivoja, auttavat meitä ja kertovat tärkeitä asioita. Tänään käytiin heidän kanssa syömässä läheisessä ravintolassa. Kämppä ei ole aivan keskustassa, joten täällä on melko hiljaista. Asutaan nyt tyttöjen kanssa kaikki samassa talossa. Talo on tavallaan jaettu kahtia, joten minä ja Emma ollaan ruotsalaisten "puolella". Hue, Noora ja Linda asustavat muiden suomalaisten kanssa samalla puolella. Jotenkin tuo ruotsi ei vain meinaa sujua. Meillä on Emman kanssa kahden hengen huone, jossa on suihku ja vessa. Tämä ei siis ole mikään savimaja :) Internet on todella hidas eikä skypettäminen oikein kuulemma onnistu. Tai onnistuu niin, että vain yksi asukas on skypessä, mutta meitä on täällä useampi joten katsotaan miten käy. Täytyy kuitenkin kokeilla jossain vaiheessa.
Täällä on kiva pieni piha, jossa on pieni uima-allas. Itse sain heti kommenttia siitä kuinka valkoinen olen. Tulen kuulemma palamaan, mutta koitan rasvailla paljon ja pysytellä varjossakin. Vielä en ainakaan punoita. Pihalla lentelee värikkäitä lintuja ja näin pari liskoakin. Semmosia sisiliskon näköisiä, mutta vähän isompia. Täällä on myös koira, Bruno.
Maanantaina meille tullaan kertomaan työharjotteluista. Aloitamme tiistaina jossain orpokodin tapaisessa. Onneksi tässä on tämä viikonloppu, niin kerkeämme hieman asettautua. Ensivaikutelman mukaan kaikki tapahtuu täällä hitaasti. Jos aamulla sanotaan "kohta" on se todennäköisesti illansuussa. 
Täällä on nyt kevät, mutta lämmin on! Aamulla tosin oli aika viileää ja yöt ovat viileitä. Nyt ilmat ovat lämpenemässä entisestään kun kesä lähenee. Ihan kiva, ettei tultu kuumimpaan aikaan, niin on jonkunlainen mahdollisuus tottua kuumuuteen. 

Kaikki on siis hyvin (äiti ja isä, ihan oikeesti!) ja apua voi kysyä kaikilta. Osa tytöistä on ollu täällä pitkään, joten tietävät asioista hyvin.

2 kommenttia:

  1. Hyvä Elina. Mukava lukea mietteitäsi Namibiasta. Olet ajatuksissamme. Luimme blogiasi yli 10000 m korkeudessa matkalla Ranskaan. Terveisin Tuula ja Tatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva kuulla! Tekin olette reissussa :) ja melkosen korkeella.

      Poista