tiistai 11. joulukuuta 2012

Ihana viikonloppu Swakopmundissa

Viime viikon torstaina juhlimme itsenäisyyspäivää suurlähetystön itsenäisyyspäiväjuhlissa. Hieman petyttiin kun boolin sijasta tarjolla oli lämmintä viiniä, mutta menihän sekin. Ihanaa oli kuitenkin saada suomalaisia maistiaisia! Meille tarjoiltiin pieniä koktailpiirakoita, ruisleipäpaloja, mokkapaloja, lihapullia ja sen semmoisia. Juhlissa tapasimme myös toisia suomalaisia, nuoria insinöörejä. Juhlien jälkeen kävimme heidän kanssaan Hiltonin sky baarissa sivistyneesti drinksuilla. Suurlähetystön juhlathan loppuivat todella lyhyeen ja kuulimme, että suurimmalle osalle vieraista tapahtuma on pelkästään edustustilaisuus. Monet lähtevät heti puheiden ja Maammelaulun jälkeen. Juhlissa oli myös Monica Katuturan slummialueen Home of Good Hopen perustaja. Kysyimme Monicalta mistä hän sai ajatuksen perustaa tämän päiväkodin slummialueelle. Hän kertoi, että hänen tyttärensä sai hyvin nuorena poikaystävältään HIV-tartunnan ja kuoli aidsiin. Tämän jälkeen Monicalle tuli tarve tehdä jotain yhteisön ja erityisesti lasten hyväksi. Niin sai alkunsa Home of Good Hope joka toimii puhtaasti lahjoitusten varassa. Ei voi oikein muuta kuin katsoa ylöspäin tuommoista ihmistä, joka uhraa niin paljon elämästään auttaakseen muita.

Sitten varsinaiseen asiaan. Perjantai aamuna Laura, Kati ja minä lähdimme oppaamme Scobien sekä yhden ruotsalaisen tytön ja paikallisen pojan kanssa kohti Swakopmundia. Swakopmund on siis se rannikkokaupunki, jossa kävin näiden Kotkan tyttöjen kanssa aikaisemmin mm. hyppäämässä laskuvarjohypyn. Kauheesti ois houkuttanu hypätä uudestaan, mutta päätin säästää rahani. Se hyppääminen on jotain niiiiiiin upeeta, mutta kuitenkin kestää niin pienen hetken.

Perjantaina kävimme ihastelemassa maisemia rannalla ja lapsellinen sisäinen simpukan kerääjäni pääsi valloilleen. Taskut täyteen siis. Söimme lounaan ja naatiskelimme siiderit/kaljat mukavissa rantabaareissa. Kävimme myös hämmästelemässä kaloja paikallisessa akvaariossa. Hmm..ei kai perjantaina sen kummempaa. Illalla taas syömään mahtavaa ruokaa ja sitten hieman humppaamaan juomaravintolaan. Tosin väsähdimme melko aikasin ja nukkumaankin oli hyvä mennä, sillä seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Lauantaiaamuna Kati ja Laura lähtivät aavikolle ajamaan mönkijöillä ja sandboardaamaan. Itse olin näitä aktiviteetteja kokeillut viime kerralla, kun kävin Swakopmundissa, joten päätin tällä kertaa lähteä "dolphing cruiselle." Eli veneilemään ja ihastelemaan pelikaaneja, hylkeitä ja delfiinejä. Ainakin puolet veneilemään lähtijöistä oli saksalaisia superturisteja. Oikeesti niillä kaikilla oli semmoinen retkikaupasta ostettu lierihattu, joka oli narulla kiinni kaulan alta. Ja jokasella melkeen kaks järkkäriä kaulassa roikkumassa. Hillittömät putket. Lintukirjat sun muut mukana. Ja vaelluskengät! Siis me oltiin veneessä ja ne oli pukeutunu kun olisivät lähteneet suurellekin seikkailulle. Jotenkin olivat melko koomisia. No eipä siinä, kukin tyylillään. Ehkä he olivat sukua toisilleen tai jotain.

Kuitenkin tämä mereily oli aivan mahtava juttu! Pelikaanit lensivät jatkuvasti laivan kannelle ja kaitelle. Tulivat viereen istumaan. Pari törkimystä jopa päästi ureansa valloilleen laivan kannelle. Ja kun vene on vauhdissa niin tämä nestehän roiskuu joka paikkaan. Ihanaa. Muutama hylje myös hyppäsi veneeseen. En tiedä ovatko ne vain uteliaita vai tottuneet siihen että opas antaa kalamaistiaisia. Meillekin muuten tarjottiin maistiaisia. Oisteria. Siis simpukkaa. Oikeesti yritin syödä sitä, mutta se oli jotain niin ällöttävää, että huomaamattomasti se mulahtikin laidan yli takaisin mereen. Hups. Kuoren otin tietysti talteen. Kuohuviiniä tarjoiltiin myös aivan riittämiin. Kannella päädyin juttelemaan erään hollantilaisen ja skottilaisen pariskunnan kanssa. Hollantilainen mies oli käynytkin Suomessa ja tiesi monia kaupunkeja. He sitten kyselivät minulta miten olen Namibiaan päätynyt ja minähän kerroin. Oli oikein kiva jutella ihan vieraitten ihmisten kanssa ja sain vielä kehuja englannin taidoistakin!!! Jee! Haha, ei ole oikeen minun vahvuuksia nämä kielet. Mutta pärjään näköjään :)


 Tässä näitä pelikaaneija

 Pari hyljettä!

 Delfiinejä näky paljon, mutta niitä on kauheen vaikea kuvata, kun ei ikinä tiedä missä joku hyppää.


 Tuo musta rantaviiva on siis hylkeitä.

 Tämmöinen söpöliini hyppäs paattiin :)

 Sain kuoharia niin johan alko hymyilyttää :)


 Ihana Swakopmund!

 Äh, kuva tuli taas väärään paikkaan, mutta tässä taas yksi utelias hylje :)

 Lauran kansa rannalla

 Kuvia rannalta....
 En tiedä mikä tuo limalöllerö on mutta rantaan oli eksynyt. Koskin sitä, hyi!

 Laura tilasi tuommoisen perus paahtoleivän :D

 Oppaamme Scobie ja Kati

 Söpöin vessa! Mun tulevassa kodissa on tämmönen.

 Kylpyammeesta tehty sohva.

 Hehe, minä :)

14 kommenttia:

  1. Onpa kivoja kuvia. On tainnut olla tosissaan mukava retki. Täällä lumipyryt ja isä aloittanut hiihtokauden.
    Halauksia! Äiti

    VastaaPoista
  2. Näen silmissäni ku sä kyykit rannalla ja keräät niitä simpukoita! Meinaatko tuoda ne Suomeen kanssa?? Delfiinit oli varmaan hienoja!

    VastaaPoista
  3. hah! en kai mä niitä keräis jos en suomeen tois :) jotenkin mun mututuntuma vaistoaa, että tuleee olemaan pieni ongelma matkalaukun tilan/painon kanssa. mutta simpukat aina mahtuu.

    Ja retki oli ihana! kohta kotiin, mikä on myös ihanaa vaikka silti haikeaa :)

    VastaaPoista
  4. Onhan nuo simpukat kuitenkin kevyitä verrattuna Irlannista Elinan keräämiin kiviin Atlannin rannikolta. Muistatko Mikko? Japani-tyttöjäkin hymyilytti silloin :).
    maksa lisää painosta, kai siitä rahalla selviää

    VastaaPoista
  5. Laita Elina simpukat vaikka taskuun.. Kyllä ne kotiin pitää saada 8))
    Muuten "nöpö" meni eilen katsastuksesta läpi ja eka kerralla.. Terv. Isä..

    VastaaPoista
  6. henk koht en ymmärrä mitä outoa on kerätä kiviä ja simpukoita :) ilmaisia matkamuistoja! täytyy varmaan tehdä yksi harjoituspakkaus hyvissä ajoin ennen lähtöä....

    VastaaPoista
  7. Lievä kateus iskee kun kattelee noita kuvia! Simpukat voi tunkea vaikka rintsikoihin :D Ootko harkinnut paketin lähettämistä sieltä? Itse meinasin laittaa ensi viikolla paketin menemään, niin ei tarttee sitten stressata laukkujen painosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm..totta. ehkä teen harjotuspakkauksen ja katon paljon painaa :) vois kyl harkita tota lähettämistä.

      Poista
  8. MUISTAN KYLLÄ!! Elina keräs kiviä rannalta ja University of Limerickin pihalta! Otti vielä pulloon vettä Atlantin valtamerestä vaikka se on samaa vettä tossa meidän Suomenlahdessakin. Onhan se kiva että on niitä matkamuistoja... =)

    VastaaPoista
  9. Nyt Mikko suu kiinni kun et mitään ymmärrä :) Simpukat on ihan yhtä tärkeitä kun jotkut Hard Rock Cafe -tpaidat. Nih!

    T: vaimo

    VastaaPoista
  10. Onneks mulla on valikoivan kuulon lisäks valikoiva lukutaito!!

    VastaaPoista
  11. Hei, se vesi ei ollu mitä tahansa vettä vaan Atlantin vettä ja se on mulla vieläkin tallessa! Paras tuliainen ikinä! :) Ihania kuvia Elina ja tervetuloa kohta tänne lumituiskun keskelle! T. Iitu

    VastaaPoista
  12. Haha! ihana Iitu <3 kovaa vauhtia täältä oon tulossa kotiin :) kyllä Mikko taisit jäädä alakynteen tässä keskustelussa...

    VastaaPoista