Hei taas

Tällä viikolla olin kaksi päivää hiv-klinikalla myös lasten puolella. Melkein kaikki lapset saapuivat lääkärin vastaanotolle vanhemman, sisaruksen tai jonkun muun kanssa. Ollaan kaikki tehty täällä huomio, että ihmiset puhuvat todella hiljaa. Muutenkin näiden paikallisten englannin ääntäminen on erilaista niin tämä kuiskaava puhetyyli kyllä vaikeuttaa ymmärtämistä entisestään. Lääkäri puhuu meille hiljaa, potilaille hiljaa ja potilaat vastaavat vielä hiljempaa. Potilaat ovat usein myös pää painuksissa ja vastatessaan vain mumisevat. Eräs isä tuli lapsensa kanssa vastaanotolle ja minut ja Huen huomatessaan huudahti "Oh, Hallelujah!" Siinähän melkein säikähdimme tätä äkillistä huudahdusta. Hän myös halusi kätellä meidät.

Taisin tuossa aikaisemmassa tektissäni myös kertoa, että ihmiset tuntuvat suuhtautuvan hiv lääkehoitoonsa välinpitämättömästi. No, tämä toistui myös lasten puolella, mikä tuntui vielä ikävämmältä. Sillä jos lapsi ei ole vielä sen ikäinen, että ymmärtäisi itse huolehtia lääkityksestään, niin pitäisihän vanhemman huolehtia siitä! Mutta ei. Poikkeuksia tietysti oli, mutta suurin osa tuntui olevan hällä väliä asenteella. Lääkärit puhuivat englantia, mutta jos potilas ei ymmärtänyt englantia, niin ei hän sitä sanonut vaan ihmetteli siinä eikä vastannut kysymyksiin. Lääkäri kysyi aina lapselta ja vanhemmalta, tietääkö lapsi miksi syö lääkkeitä. Eräskin äiti ei ollut kertonut lapselleen tämän sairastavan hiv:tä, joten lapsi oli asiasta täysin tietämätön. Lääkäri ohjasi tämmöiset tapauksen sairaanhoitajalle neuvontaan. Itseäni alkoi ihan ärsyttämään tämmöinen välinpitämättömyys. Olisi tehnyt mieli ravistella näit ihmisiä, mutta nätisti hiljaa istuin paikoillani. Lääkärille sanoin huomioistani ja tämä vastasi, että hoidossa on monia haasteita.

Hiv lääkkeitä syödään siis ihan päivittäin. Lääkäri kertoi, että jos vuoden ajan joka kuukausi unohtaa kahtena päivänä ottaa lääkkeen, niin vuoden päästä on 20 % mahdollisuus, ettei kyseinen lääke enää tehoa. Joten lääkkeiden otosta huolehtiminen on todella tärkeää. Kaikki eivät vain tunnu asiaa ymmärtävän. Potilaat tuovat lääkkeensä aina lääkärin käynnille mukaan. Lääkekipossa tulisi olla aina tietty määrä lääkkeitä jäljellä, joten lääkäri huomaa heti jos lääkkeitä ei olla otettu oikein.

Vastaanotolla oli semmoisia vihkoja, joissa oli kivasti selitetty lapsille, miten lääke vaikuttaa hiv:n hoidossa. Virus ei siis lähde kokonaan pois, mutta lääkityksen avulla se "nukkuu", jolloin kehon normaali puolustusjärjestelmä toimii oikein. Täällä hiv-klinikka on cdc-klinikka nimellä. Ilmeisesti hiv kuulostaa liian pahalta. Cdc kirjaimet taisivat tulla sanoista centre of disease control tai jotain sinne päin.

 Sitten muihin aiheisiin. Tänään käytiin Emman kanssa kaupungilla hieman tinkaamassa. Vaikkei tuonne kaupungille mikään pitkä matka olekaan, niin aina on ihan puhki kun tuolla kuumuudessa on käynyt kävelemässä. Jottei liian rankaksi menisi niin vietimme aamupäivän pihamme altaalla loikoillen. Eilen muuten vasta huomasin, että kuu on täällä väärin päin! Siis tiesin ton tottakai, mutta niinkuin omin silmin asian vasta eilen havannoin. Täällä on kyllä moni muukin asia ihan nurin päin. Ja tämä meidän valkoisuus....välillä tuntuu kuin oltais joku nähtävyys. Vaikka kyllä tuolla kaupungilla näkee muitakin valkoisia, niin silti melkein joka kadunkulmassa on joku huutamassa jotain. Autot tööttäilee ja ihmiset huutelee ja heiluttelee käsiään autoista. Siis miehet. Naiset nyt ei näin tyhmästi tietysti käyttäydy. Ihan idioottimaista. No mehän sitten kävellään niinkuin ei mitään kuultais tai huomattais. Mutta välillä on saattanu jokunen suomalainen ärräpää päästä ilmoille :)

 Tässä hurjaa aktiviteettia meidän pihalta tältä päivältä :)

Moooi, tässä on mä :)