keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Home of Good Hope

Tänään oli ensimmäinen harjoittelupäivä. Olimme slummialueen päiväkodissa Home of Good Hope. Autoimme ruuan ja mehun jakamisessa ja tiskaamisessa, mutta suurimman osan ajasta leikimmme lasten kanssa Ja näillä lapsilla energiaa riitti! Olimme aamulla paikalla ennen lasten tuloa. Kun lapsia alkoi saapumaan he juoksivat suoraan syliin. Lapset tulevat omineen paikalle, jopa kaksi vuotiaat. Sisarukset saattavat syödä samalta lautaselta ja vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmista.Se on karua, kun 5-vuotias on "iso poika" ja toimii nuorempien sisarusten hoivaajana.

Päivä oli todella rankka ja pelkän kuumuuden takia. Ilmassa oli koko ajan myös hiekkapölyä, joka kävi henkeen. Lapset innostuivat meistä todella paljon. Koko ajan joku oli kiinni tai roikkumassa ja välillä piti kieltää, koska lapset vain hyppivät päälle yhtä aikaa. Mutta eihän meidän kiellot tehonnut lainkaan :) Välillä oli vain pakko liikkua pois väljemmille vesille.

Tämä oli ensimmäinen kertani slummialueella. Kodit oli rakennettu aaltopellistä. Juomavettä haettiin läheisestä kaivosta. Veden hakemisessa oli käytössä jonkinlainen pre paid juttu. Kaivossa oli joku tunnistin tms johon laitettiin tämä pre paid "kortti."

Aamulla päiväkodissa oli nuoremmat lapset ja keskipäivän aikaan sinne tuli koululaisia. He saivat ruokaa ja mehua ja lähtivät sen jälkeen kotiin. Melkein kaikilla lapsilla on hiv. Koulussa käyminen maksaa ja koulupuvut on oltava. Ruoka, jota lapsille tarjottiin oli ihan hyvän näköistä. Pienemmät saivat aamupäivällä puuroa ja koululaisille oli riisiä ja kastiketta. Ruuan tuovat peacemakerit. Siitä en päässyt sen enempää perille. Nämä peacemakerit vievät meidät ilmeisesti huomenna jonkinlaiselle kierrokselle. Päivään mahtui paljon lasten laulua ja tanssia. He lauloivat ja tanssivat niin innoissaan, että liikuttuihan siinä ihan. Ruuasta kiitettiin rukoilemalla.

Muut suomalaiset tytöt olivat neuvoneet meitä laittamaan hiukset kiinni ja huivin päähän sillä lapset ovat muuten hiuksissa kiinni koko ajan. Olisihan se ollut ihan hauskaa saada letit päähän, mutta huivit pysyivät päässä.

Kyyti kotiin oli aika african style, nimittäin auton lavalla. Olipahan ilmastointi ainakin kunnossa. Pysähdyimme erään kaupan pihalle, sillä tanskalaiset halusivat ruokaostoksille. No, sitten ei auto enää käynnistynytkään, joten kävelimme kotiin. Onneksi oli ihan lyhyt matka, sillä itse olin ainakin ihan nuutunut. Odotimme kovasti suihkuun pääsyä ja tadaaaaa vesi oli poikki kokoalueella. Onneksi vain pari tuntia. Eipä vissiin mitenkään harvinaista täällä :)


Tämäkin poika piti pikkusisaruksistaan huolta.

 Käsien pesulla.

 Ruokahetki aamupäivällä.

Prinsessan kanssa :)

Pihalla jaetaan mehua ja hedelmiä.

Sopu sijaa antaa :)

Nämä pienet ihmiset särki mun sydämen. Ne oli niin ilosia puurosta, hedelmästä ja pienestä mehumäärästä, jonka saivat. Kukaan ei edes yrittäny ottaa enempää kuin kuulu. Kaikki tajus, että muillekin pitää jättää. Jotenki niin eri meininkiä, kuin Suomessa, missä lapsilla on kaikkee mahollista ihan liikaa. Kliseiseltä kuulostaa, mutta oli oikeesti tosi avartava kokemus. Voi ottaa itekkin näistä lapsista mallia :) Kamerasta nää oli kans tosi innoissaan. Halusivat aina nähdä kuvan, mikä heistä oli otettu. Ja sit kun yritti ottaa kuvaa yhestä lapsesta niin siinä olikin yhtäkkiä kymmenen lasta lähmimässä linssiä. Välillä piti laittaa kamera ihan piiloon.

Tässäkin yksi prinsessa.

 Laitoin vielä lisää näitä kuvia, kun nää lapset nyt oli oikeesti jotain ihan ainutkertasta.

Appelssiini maistuu!

 Tämä poika on tuon pienen tytön eno. Tytön äiti (pojan sisko) synnytti 13-vuotiaana. Nämä lapset söivät samalta lautaselta, poika syötti tätä pienempää ja kantoi mukanaan koko ajan, kun piti hakea mehua tai mennä käsien pesulle. Vähän harmittaa, kun ei Suomessa oikeen tiedetty mihin ollaan tulossa. Olisi voinut tuoda jotain leluja näille lapsille.

Tässä tätä Katuturan hökkelikylää.

Tuo täti on Monica, joka pyörittää tätä Home of Good Hopia. Aivan ihana ja valoinen tapaus. Ihan hyväntekeväisyys systeemillä pyörii tämä juttu. Kuvassa myös Linda ja Noora. Ja monta ihanaa lasta.

9 kommenttia:

  1. Sait heti kaverin! Suloisia lapsukaisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin suloisia lapsukaisia en oo missään nähny. Ja tuokin kenen kanssa oon kuvassa on niin maailman kiltein ja nätein.

      Poista
    2. Siinä on molemmat tytöt nättejä!

      Poista
  2. Maailma muuttuu kun meidän "elintasomaasta" menee vaikka sinne Afrikkaan. Kumpa me kaikki osattais olla tyytyväisiä siihen mitä meillä täällä on. Isä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille elintasopalleroille tekee ihan hyvää nähdä tätä muutakin maailmaa.

      Poista
  3. Itku tuli kun tuota luki :( Siellä sairaalassa on monella lapsella varmasti vieläkin huonommin asiat. Tsemppiä paljon sinne ja yritä pitää mieli korkealla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sairaalasta ollaan kuultu aika karuja tarinoita. Mennään sinne ens viikolla. Kiitos toivotuksista, on tää kuitenki hieno kokemus :)

      Poista
  4. Pysähdyttäviä kuvia ja tekstiä... Paljon lapsia oli siellä päiväkodissa??

    VastaaPoista
  5. joku sano että päivän aikana käy yli 350 lasta. laskin kerran ku ne oli paikallaan niin oli jotain 90 sillä hetkellä.

    VastaaPoista