tiistai 9. lokakuuta 2012

Sairaalasta

Tänään oli toinen päivä sairaalassa. Hoitajilla on aivan erilaiset asut kuin Suomessa. Asuun kuuluu hame ja jonkinlainen jakku. Osalla asu on kokonaan tummansininen, toisilla on yläosa valkoinen. En tiedä onko näillä väreillä jotakin merkitystä. Hoitajilla on puvussaan olkapäillä semmoiset läpyskät, niinkuin armeijassa. Tiiättekö mitä tarkotan? En tiiä mikskä niitä virallisesti kutsutaan.. Mutta semmoset, joista käsittääkseni armeijassakin näkyy joku arvo tai jotain :D voi tätä mun tietämystä. No, pointti oli se, että suurimmalla osalla hoitajista ne ovat siniset ja parilla per osasto liilat. Nämä liilat on sitten jotain osastonhoitajan tapasia. Ehkä. Kuitenkin ylempänä kuin muut. Meillä on kuitenkin käytössämme ihan normi valkoiset asut. Tänne ovat monet opiskelijat jättäneet omat asunsa ja saimme niistä valita. Omassa paidassani ja housuissani lukeekin kotoisasti "uudenmaan sairaalapesula". Ah, ihan kuin Keravan terveyskeskuksessa olisi.

Aamulla tämmöinen liilaläpyskäinen hoitaja esitteli meille osastoa. Sen jälkeen hän antoi meille tehtäväksi tarkastaa onko elvytyskärryssä kaikki mahdollinen. Meillä oli lista asioista mitä piti tarkistaa ja siihen paperiin merkattiin lukumäärät. Huomattiin kyllä paperin edellisistä merkinnöistä, ettei tavaroita oltu pahemmin laskettu vaan vain sutaistu ruksit ja puumerkit. Tämän jälkeen olimme taas kuin ilmaa henkilökunnalle. Kyselimme voisimmeko tehdä jotain ja vastaus oli "just wait"...ja mitään ei tapahtunut.

Sattumalta kuljin yhden huoneen ohi ja huomasin siellä olevan jokin toimenpide meneillään. Menin katsomaan ja siellä oltiin laittamassa vauvalle keskuslaskimokatetria. Käsittääkseni Suomessa samainen toimenpide tehdään leikkaussalissa steriileissä olosuhtessa. No, täällä ei. Katetrin laitto ei kuitenkaan onnistunut. Käyttöön otettiin vaihtoehto B eli vauvan sääriluuhun survaistiin neula. Siten tippa saatiin tippumaan.

Pari nuorta hoitajaa tai hoitajaopiskelijaa olivat meistä hieman kiinnoistuneita. Täällä on hoitajissa ilmeisesti monta eri tasoa. Meiltäkin on kyselty mink tason hoitajia ollaan. On vähän vaikea selittää sillä Suomessa on vain sairaanhoitaja ja lähihoitaja. Kaikki on kovin erilaista. Eräs tyttö kysyi millaista hoitajan työ on Suomessa ja koitimme hänelle selittää. Kerroimme, että meillä kaikki tiedot säilytetään tietokoneella, mikä oli todellinen ihmetys. Täällä emme ole nähneet yhtäkään tietokonetta. Täällä myös lääkärit tekevät monet toimenpiteet, jotka Suomessa sairaanhoitajat tekevät.

Tämä oli myös mielenkiintoinen keskustelu:
-Where are you from?
-From Finland
-Oh, is this Fireland in Africa?
-No, FINLAND!
-Oh, is it in Asia?

Se siitä tietämyksestä. Samainen tyttö myös hipelteli hiuksiani ja kysyi mitä teen niille kun ne ovat tämmöiset. Öööö...en mitään. Täällä en kenelläkään ole nähnyt vielä kunnon afroa. Hiukset yritetään silottaa ja tosi monella on suorat hiuslisäkkeet.

Pari vaaleaihoista olemme tavanneet sairaalassa. Toinen heistä oli Venäjältä (juttelimme jääkiekosta!) ja toinen Saksasta. Molemmat tulivat hyvin innoissaan juttelemaan ja kyselemään mistä olemme. Kaikki opiskelijat ketä täällä hostellilla on ovat sanonet, että tuo 8-kerros, jossa nyt olemme, on kaikista tylsin. Mihinkään ei pääse mukaan ja siellä on kuin ilmaa muulle henkilökunnalle. Muilla osastoilla on kuulemma erilaista, joten ensi viikkoa odotellessa.

Hmmm mitähän vielä. Aina, kun alan kirjottaa mulla on liian monta ajatusta päässä ja aina jotain unohtuu. Kyllähän tässä vielä hetken aikaa tuolla sairaalassa pyöritään, niin kerron sitten lisää :)

Ainiin, tänään aloin tekemään täällä kämpillä makaronilaatikkoa. Oli tietysti hella ja uuni molemmat päällä. Yhtäkkiä kaikki sammuivat. Sain sitten tietää, ettei hellaa ja uunia voi pitää yhtäaikaa päällä ellei sammuta kaikkia valoja ja jääkaappeja. Semmosta.

 Tässä yksi potilashuone.

 Tässä suurempi potilashuone. Vanhemmat ovat lapsien seurana sairaalassa. Sänkyjä ei ole tarpeeksi, joten osalla on patja lattialla. En oikein saanut mitään hyvää kuvaa, kun en kehdannut kameran kanssa kovin heilua. Enkä usko että henkilökunta tykkäisi jos siellä vallan vapaasti kuvailisi. Pari kuvaa nappasin salaa.

Millonkohan tämä pulju kaatuu :)

3 kommenttia:

  1. Ei kovin miellyttävältä kuulosta, siis nuo hoitajat ja lääkärit. Näyttäkää tytöt niille esimerkkiä, miten pitää toimia ja kohdella ihmisiä. Antakaa palautetta:)
    Antin kommenttiin yhtyen, näitä on tosi mukava lukea ja innolla aina odottelen uutta.
    Laitoin gmailiin postia!
    Paljon halauksia sinulle :)
    Äitiliini

    VastaaPoista
  2. Joo aika tymperää on porukka ollu, mutta eipä tartte olla pitkään samalla osastolla. Varmaan tulee mielenkiintoisia paikkoja eteen vielä. Haleja sinne myös :)

    VastaaPoista
  3. Ihan mahtavaa blogia kirjotat potilas Hyppänen! Luin just kaikki sun kirjotukset ja vaikutuin ja repeilin vuorotellen niitä lukiessa. Ne "härpäkkeet" olkapäillä on sitten olkapoletit :D Pidä mieli korkeella siellä, vaikka välillä varmasti kohtaat rankkoja juttuja. Tsemppiä harjotteluun!
    T. Potilas Lindahl

    VastaaPoista