Leikkurissa

Neljäs harjoitteluviikko alkoi! Olimme päättäneet, että tällä viikolla tutustuisimme leikkaussalitoimintaan. Meidän pitää joka maanantai ja keskiviikko käydä sairaalan 6.kerroksessa sister Shindumen(?) luona ilmoittamassa missä olemme seuraavat kaksi päivää. Pitää kirjoittaa nimet ja tiedot joka kerta semmoseen kirjaan. Mehän sitten tänäkin aamuna menimme kolkuttelemaan tämän yli-sisterin ovelle, mutta hän ei ollut paikalla. Pätimme odotella hetken aikaa. Häntä ei kuitenkaan näkynyt, joten kyselimme osaston hoitajilta, missä tämä etsimämme sister voisi olla. Ensimmäisellä kerralla saimme vastaukseksi epämääräistä mutinaa. Kysyimme uudelleen ja uudelleen, niin eräs hoitaja (sister) sanoi, ettei kukaan tiedä missä hän on eikä kenelläkään ole hänen numeroaan tai avainta huoneeseen. Siis tämä Shindume(?) on joku ylihoitaja, mutta kellään sairaalassa ei ole edes hänen yhteystietojaan??? No, ei täällä enää oikeesti mikään yllätä. Selitimme hoitajalle tilannettamme taas kerran ja hän neuvoi meitä vajaan ttunnin odottelun jälkeen menemään kerrosta alemmas jonkun toisen hoitajan luo. Me menimme ja sieltä neuvottiin menemään 1.kerrokseen. Onneksemme vihdoin löysimme jonkun sisterin joka asioista jotain tiesi ja viitsi meillekin kertoa. Hän antoi meille luvan mennä leikkuriin ja neuvoi meidät sinne.

Leikkurissa meidät otti vastaan iloinen pyöreä hoitaja, joka jatkuvasti kikatti meille. Hän näytti meille mistä otetaan vaatteet ja sanoi, että voimme sitten vain mennä seuraamaan leikkauksia. Leikkaushuoneita oli varmaan jotain noin 10... Jakauduimme kahteen ryhmään. Lindan kanssa sitten arvottiin mihin huoneeseen mentäisi ja päädyimme seuraamaan rinnan leikkausta. Tissistä siis poistettiin kasvaimia. Siinä sitten pällisteltiin ja yritettiin muistetta joittenkin työkalujen nimiä. Sairaalan muu toiminta on tuntunut niin alkeelliselta, että tuntui ihan hassulta, että samassa sairaalassa tehtiin ihan oikeita leikkauksia. Oli jopa samanlaiset monitorit kuin kotkan keskussairaalassa! Hygieniataso ei nyt ihan samaan yltänyt, mutta yllätyimme positiivisesti.

Kun rinnan leikkaus alotettiin, oli siinä avustamassa eräs mieshoitaja. Hän siinä puhui kaiken aikaa ja nauroi ja ties mitä selitti, mutta hänellä ei ollut suusuojaa! Siis semmoista maskia. Leikkaus siinä eteni jo jonkin aikaa näissä "steriileissä" olosuhteissa ennenkuin joku NAIShoitaja huomautti asiasta. Tietysti olisimme voineet Lindan kanssa itsekin huomauttaa, mutta jotenkin välillä tuntuu täällä, että parempi olla hiljaa, kun ei tiedä mitä saa niskaansa. No, ehkä mekin tästä rohkaistumme.

Kun tissiä alettiin ompelemaan kiinni poistuimme leikkaussalista ja aloimme etsiä uutta toimenpidettä. Tuntui taas hassulta, kun kiertelimme vain salista toiseen katsomassa mitä missäkin tehtiin. Oltaisiin tietysti haluttu nähä jotain tosi jännää, mutta eipä sattunut tänään kohdalle. Hetken aikaa seurasimme jotain gynekologista leikkausta ja sitten siitä vierestä takapuolen leikkausta. Semmoisilla alueilla liikuttiin tänään.

Leikkurissa noin ylipäätään meidät otettiin todella ystävällisesti vastaan verrattuna muihin paikkoihin sairaalassa. Itse ainakin ajattelin, että voisin hyvin viettää leikkurissa useamman kuin vain yhden viikon.

 Melko pirteitä hoitsuja heti aamusta :)

 Hehe!

 Linda tarkastelee leikkauslistaa.

Leikkaussalin lääkekaappi!