Synnytys ja retkelle

Viides kokonainen viikko Afrikan mantereella on meneillään. Eilen olin sairaalalla Emman ja Lindan kanssa synnytysosastolla. Ei siinä tehty muuta kuin ihmeteltiin ja luettiin joitakin potilaskansioita. Yhdessä vaiheessa erään lääkärin mennessä tutkimaan raskaana olevaa naista, ajattelimme mennä katsomaan mitä tapahtuu. Lääkäri kuitenkin sanoi meille "antakaa jotain yksityisyyttä", joten emme saaneet mennä katsomaan tutkimusta. Kyselimme monilta eri hoitajilta ja paikallisilta opiskelijoilta, tietävätkö he, onko tulossa keisarileikkausta tai onko joku valmiina synnyttämään. Kaikki kutenkin sanoivat meille, ettei mitään ole tapahtumassa. Siinä sitten kierreltiin osastolla ja Linda sattumalta katsoi synnytyshuoneeseen ja siellähän oli synnytys alkamassa!

Mentiin sitten katsomaan ja näin ensimmäistä kertaa ikinä ihan oikean synnytyksen! Kun välilihaa leikattiin, teki aika pahaa ja ajattelin jo melkein meneväni huilaamaan käytävälle. En kuitenkaan mennyt. Oltiin koulussa joskus katottu video synnytyksestä ja muistaakseni siinä välilihaa leikattiin vai muutama sentti. No, tällä kertaa leikattiin noin 10 cm. Lääkäri oikein heilutteli saksia ja sanoi leikkaavansa ja kertoi myös ettei leikkaaminen satu äitiä, sillä vauvan pää painaa niin lujaa ulostuloreittiä. Äiti ainakin ulvoi melko lailla leikattaessa, joten en usko, etteikö se sattuisi. Varsinkin kun leikattiin niin paljon. Äidillä ei tietenkään ollut minkäänlaista kipulääkitystä, joten hän oli tietysti aivan tuskissaan. Pahimmalta itsestä ehkä tuntui juuri se, kun näki kuinka älyttömän kivulias se synnytys oli. Kaikki meni kuitenkin hyvin! Vauva laitettiin heti syntymän jälkeen semmoiseen petiin jossa oli lämmitin yllä. Ei siis annettu äidin rinnalle. Kukaan ei synnytyksen jälkeen sanonut äidille mitään. Itse ajattelin, että pakkohan äidille on jotain sanoa. Kysyin ensin lääkäriltä, että onko vauvalla kaikki kunnossa. Sitten menin sanomaan äidille vauvan olevan kunnossa ja sanoin äidin pärjänneen hienosti. Onneksi hän ymmärsi englantia ja hymyili ja kiitteli kovasti. Kysyin myös onko hänellä kipuja nyt, mutta ei ollut kuin ihan vähän. Tämä oli myös tämän naisen ensimmäinen lapsi. Lääkäri sitten kysyi minulta, että onko minulla lapsia. Vastasin, että ei ole, johon lääkäri tokaisi, että alappa tekemään niitä, eivät ne itsekseen tule. Jaahas.

Sitten aivan toisiin aiheisiin. Ollaan ensi yönä lähössä reissuun pohjois-Namibiaan ja Victorian putouksille. Kierrellään Etoshassa eli kansallispuistossa bongailemassa eläimiä ja käydään Swakopmundissa eli eräässä hienossa rannikkokaupungissa. Ja joissakin muissa paikoissa, en ole aivn täysin perillä minne kaikkialle mennään. Kerron sitten jälkikäteen missä kaikkialla käytiin. Tämän reissun järjestää tämän meidän guest housen omistaja ja hän ajaa tämän tulevan reissun aikana noin 10 000 km. Perillä ollaan ilmeisesti ensi viikon perjantaina joskus myöhään tai sitten lauantaina. En ole varma. Viktorian putouksille meidän täytyy ominemme mennä bussilla. Hmm..mitähän vielä. Toivottavasti minulla on ensi viikonloppuna paljon ihania kuvia laittaa tänne! :)