keskiviikko 24. lokakuuta 2012

...Leikkuri jatkuu

Meidän opettaja Suomesta tuli tänne Windhoekiin tällä viikolla. Anna-Maija halusi, että esiteltäs sille meidän harjoittelupaikkaa, joten eilisen päivän vietimme hänen kanssaan kierrellen Katuturan sairaalassa. Oltiin etukäteen aateltu, että eihän me olla opittu mitään vaikka on jo neljäs harjotteluviikko menossa. Mutta sitten kun esiteltiin paikkoja Anna-Maijalle ja kerrottiin kaikkee, niin huomattiin, että ollaanhan me opittu oikeestaan vaikka mitä. Nähty ainakin paljon kaikkee mitä ei ikinä Suomessa nähtäis. Eihän tästä Namibian harjottelusta saa samalla tavalla tietoa ja taitoa irti, kuin jos suoritettais nää harjottelut Suomessa. Mutta tämä meidän opettaja oli ihana, kun sanoi, että kaikki tarvittavat jutut ehitään oppimaan Suomessa työelämässä vielä moneen kertaan! Ja vaikka valmistutaan jo ens keväänä, niin ei se tarkota, että meidän pitäs tietää ja osata kaikki. Oli kans kiva, kun meidän opettajan mielestä oli tosi hienoo, kun ollaan täällä ja saadaan tästä tosi paljon irti kaikkee muuta hyödyllistä kokemusta. Esimerkiks opitaan selviytyy ihan vieraista tilanteista ja kaikkee muuta :) no, kuulostipa hyödylliseltä, mutta kai tajuutte mitä tarkotan. Itteeni ei ainakaan yhtää harmita, että lähin tänne vaikken mitään ihmeellisyyksiä ole päässy tekemään. Tämä meidän opettaja asuu perheensä kanssa tässä ihan lähellä yhdessä guest housessa. Käytiin siellä kans ja istuttiin siinä aika pitkään juttelemassa kaikesta meidän kokemuksista ja muusta. Anna-Maija oli kans sitä mieltä, että meidän ehdottomasti pitää lähteä täällä vähän matkustelee, safarille ja muuta. Vaikka ollaankin työharjottelussa niin otetaan kaikki ilo irti Afrikasta :)

Tänään mentiin siis taas leikkuriin. Minä, Linda ja Emma mentiin kattomaan paksusuolen leikkausta. Tämä potilas oli 50-60-vuotias mies ja hänellä oli paksusuolessa jonkinlainen tukos. Lääkärit sitten avas sen mahan siinä ja suolet vaan pullahti sieltä esiin! Siinä suolessa oli niin paljon ilmaa, että se oli venyny melkeen ihmisen pään kokoseks. Lääkäritki oli siinä ihan ihmeissään, että mitähän ihmettä tässä tapahtuu. Se pullistunu suolen osa sitten poistettiin ja sillä selvä. Lopuks se puhkes ja leikkaussaliin levis kauhee haju!

Hue ja Noora oli kattonu yhdestä listasta, että klo 11 piti olla jalan amputaatio leikkaussalissa nro 1. Ajattelin, että ehtisin kattomaan sitä kans hyvin. Oisin niin halunnu nähä amputaation. No, menin sinne saliin hyvissä ajoin ennen 11 ja jalka oli jo irti. Jäi siis näkemättä :( aikataulut oli ilmeisesti muuttunu.

Tänäänki meille oltiin ihan ystävällisiä henkilökunnan taholta. Eräs mieshoitaja kertoi meille aamulla kaikkee ja teki meille teipistä nimilaputkin. Sitten siinä leikkauksen aikana tää sama herra osotteli pariin kertaan joitain pakkauksia mitä tarvitsi ja annoin niitä sit sille. Kun hän ei voinu ite koskee mihinkään, kun piti pitää käsineet steriileinä. Eli tavallaan jo vähän osallistuin, jes! :D Nämä aseptiikkajutut on aika hyvällä mallilla. Ei nyt ihan samaa tasoa, kun Suomessa, mutta kyllä yllätyin positiivisesti. Mutta täällä ei kyllä puhuta potilaalle eikä selitetä mitään mitä tehdään. Sitä miestäkin, kun siinä valmisteltiin leikkaukseen niin ei kukaan hoitaja tai lääkäri puhunu sille mitään. Ja sit heräämössä näitä potilaita läiskitään poskille ja nipistellään ja huudetaan "herää, et ole enää leikkauksessa!" Semmosta tällä kertaa.

Tässä sitten kuvia JOTKA SAATTAVAT JÄRKYTTÄÄ HERKIMPIÄ LUKIJOITA, hehe.

 Tässä siis ei ole mitään järkyttävää. Tämä ihana rouva oli pukeutunut tuollaiseen perinteiseen asuun, johon kuuluu mekko ja tuo tötsä päässä. Näitä on vaikka minkä värisiä ja nyt näin tämmöisen hienon värikkään ja kysyin saisiko kuvata. Näitä asuja ei tuolla Windhoekin keskustassa näe, siellä on kaikki niin länsimaalaistunutta. Mutta sairaalalla näitä näkee ja näin siellä slummissakin.

 Mahtusko?

 Linda ja Emma. Odotellaan leikkauksen alkamista.

Tässä rinnasta poistetaan hyvänlaatuisia kasvaimia.


 Tässä tämä hieman ilmaa kerännyt suolenpätkä kirurgien käsittelyssä.

 Tässä samainen suoli pesuvadissa.

 ....poks ja ilmat pääsi valloilleen.

 Tässä Katuturan sairaala.

Nuori potilas sairaalan pihalla.

4 kommenttia:

  1. Niin se on, että työ tekijäänsä opettaa. Kun menet jollekin os:lle töihin, opit sen tavat ja toisella os:lla taas ihan eri meininki.
    Tämä teidän reissu on muutakin työharjoittelua!
    Täällä kaunis, aurinkoinen syyssää, yöllä -3. Ikkunasta katselen, kun en vielä uskalla pihalle, jospa vkl:na.
    Halauksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. torstaina olin vielä kattomassa kohdun kaavintaa, yhhhh.

      Poista
  2. Terveisiä Isältä Elinalle. Mielenkiintoinen blogi.. Ps noi leikkurikuvat riittää 8))

    VastaaPoista
  3. Heippa!

    Lumi maassa ja pakkasta viime yönä -7. Talvi on tullut ja omenia vielä puussa :)

    VastaaPoista